Ryhmä: 1
FCI:n numero: 15
Hyväksytty: FCI 22.6.2001
SKL-FKK 18.10.2002

Suomen Kennelliitto- Finska Kennelklubben ry

BELGIANPAIMENKOIRA (BERGER BELGE)
GROENENDAEL, TERVUEREN, MALINOIS JA LAEKENOIS
Alkuperämaa: Belgia

KÄYTTÖTARKOITUS: Alunperin paimenkoira, nykyään työkoira (mm. varti- ointi, suojelu ja jäljestys)
sekä monipuolinen palveluskoira, joka soveltuu myös perhekoiraksi.

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsin- paimenkoirat).
Alaryhmä 1 lammaskoirat. Käyttökoetulos vaaditaan.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Belgiassa käytettiin 1800-luvun lopulla karja- laumojen kuljettamiseen paljon koiria, jotka olivat tyypiltään epäyhtenäisiä ja karvapeitteeltään hyvin erilaisia.
Selkiyttääkseen asiaa, joukko innokkaita koiraharras- tajia pyysi avukseen Cureghemin
Eläintieteellisenkoulun professori A. Reulin, jota voidaan pitää rodun uranuurtajana ja kehittäjänä.
Rotu syntyi virallisesti vuosien 1891 ja 1897 välisenä aikana. Syyskuun 29. päivä- nä 1891
Brysselissä perustettiin Le Club du Chien de Berger Belge (belgian- paimenkoirayhdistys) ja vielä
samana vuonna 15.11. professori A. Reul järjesti Cureghemissa 117 koiran katselmuksen, jossa koirat
luetteloitiin ja niistä valittiin parhaat yksilöt. Seuraavina vuosina alkoi varsinainen jalostustyö, joka perustui ainoastaan muutamilla jalostusuroksilla harjoitettuun tiukkaan sukusiitokseen.
Le Club du Chien de Berger Belge laati jo 3.4.1892 rodun ensimmäisen hyvin yksityiskohtaisen
rotumääritelmän. Siinä hyväksyttiin yksi rotu, jossa oli kolme karvanlaatumuunnosta.
Belgianpaimenkoiraa pidettiin noihin aikoihin tavallisten ihmisten koirana, eikä sitä vielä
arvostettu. Sen vuoksi Livre des Origines de la Société Royale Saint-Hubert (L.O.S.H) rekisteröi
ensimmäiset belgianpaimenkoirat. Seuraavien vuosien kuluessa johtavat belgianpaimenkoiraharrastajat paneutuivat määrätietoisesti rotutyypin yhdenmukaistamiseen ja
virheiden korjaamiseen. Vuoteen 1910 mennessä belgianpaimenkoiran tyyppi ja luonne vakiintuivat.
Kysymys belgianpaimenkoiran muunnoksista ja sallituista väreistä on aiheuttanut vuosien saatossa
paljon kiistoja. Sitä vastoin rodun rakenteesta, luonteesta ja käyttöominaisuuksista on aina oltu
yksimielisiä.

YLEISVAIKUTELMA: Rakenteeltaan tasapainoinen, sopusuhtainen, keskikokoinen, kuiva- ja
vahvalihaksinen, neliömäinen ja sitkeä koira, jossa jalous ja voimakkuus yhdistyvät. Se on
tottunut oleskelemaan ulkona ja kestämään Belgiassa yleisiä sään vaihteluita. Sopusuhtainen olemus
ja ylväs pään asento ilmentävät palveluskoiralle ominaista jaloa voimaa. Belgianpaimenkoira
arvostellaan koiran seistessä vapaasti esittäjän koskematta sitä.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Belgianpaimenkoira on neliömäinen. Rintakehä ulottuu kyynärpäiden
tasolle. Kuonon pituus on sama tai hieman enemmän kuin puolet pään kokonaispituudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Belgianpaimenkoira on valpas ja aktiivinen. Se on erittäin energinen ja aina valmis toimintaan. Sillä on synnynnäinen laumanvartioimiskyky ja vahtikoiran parhaat
ominaisuudet. Se puolustaa isäntäänsä täysin epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Sillä
on kaikki paimen-, vahti-, suojelu- ja palveluskoiran ominaisuudet. Se on eloisa, tarkkaavainen ja
varmaluonteinen, ilman pienintäkään pelkoa tai aggressiivisuutta. Luonteen tulee kuvastua koiran
olemuksessa ja kipinöivien silmien ylpeässä ja tarkkaavaisessa ilmeessä. Arvosteluissa painotetaan
”tasaista” ja ”pelotonta” luonnetta.

PÄÄ: Korkea-asentoinen, pitkä olematta liioiteltu, suoralinjainen, hyvin meislau- tunut ja kuiva.
Kallo ja kuono ovat kutakuinkin yhtä pitkät. Kuono-osa saattaa kuitenkin olla hieman kalloa
pitempi, mikä antaa viimeistellyn kokonaisvaikutel- man.
Kallo: Keskileveä ja suhteessa pään pituuteen. Otsa on pikemminkin tasainen kuin pyöristynyt,
otsauurre on vain hieman korostunut. Sivulta katsottuna kallo ja kuo- nonselkä ovat
yhdensuuntaiset. Niskakyhmy on vain hieman kehittynyt, kulma- ja poskikaaret eivät ole ulkonevat.
Otsapenger: Kohtuullinen.
Kirsu: Musta.
Kuono: Keskipitkä, pitkän kiilan muotoinen ja hyvin meislautunut silmien alta, kapenee tasaisesti
kirsua kohti. Kuononselkä on suora ja yhdensuuntainen kallon ylälinjan kanssa. Kita avautuu
suureksi, jolloin suupielet ovat vetäytyneet hyvin taakse, ja leuat ovat hyvin avonaiset.
Huulet: Ohuet, tiiviit ja voimakkaasti pigmentoituneet.
Leuat / hampaat: Vahvat, valkoiset ja säännölliset hampaat ovat lujasti kiinnitty- neet hyvin
kehittyneisiin leukaluihin. Leikkaava purenta; lampaiden ja karjan kul- jetuksessa parempana
pidetty tasapurenta sallitaan. Täydellinen, hammaskaavion mukainen hampaisto; kahden P1-hampaan
puuttuminen sallitaan, M3-hampaita ei huomioida.
Posket: Kuivat ja hyvin litteät, vaikkakin lihaksikkaat.
Silmät: Keskikokoiset, eivät ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat, hieman mante- linmuotoiset,
asennoltaan viistot ja väriltään ruskehtavat, mieluiten tummat. Silmä- luomien reunat ovat mustat.
Katse on avoin, eloisa, älykäs ja tutkiva.
Korvat: Pienehköt, ylös kiinnittyneet, selvästi kolmiomaiset, teräväkärkiset ja ty- vestä kaarevat.
Korvat ovat jäykät, pystyt ja tarkkaavaisella koiralla pystysuorat.

KAULA: Sulavalinjainen, pitkähkö, melko pysty, lihaksikas, tasaisesti lapoja kohti levenevä, ei
löysää kaulanahkaa. Niskalinja on hieman kaareva.

RUNKO: Voimakas olematta raskas. Rungon pituus olkanivelestä istuinluun kär- keen on jokseenkin
sama kuin säkäkorkeus.
Ylälinja: Selän ja lanteen ylälinjat ovat suorat. Säkä: Korostunut.
Selkä: Kiinteä, lyhyt ja lihaksikas.
Lanne: Voimakas, lyhyt, lihaksikas ja riittävän leveä.
Lantio: Lihaksikas, vain hieman viisto, riittävän leveä, ei kuitenkaan liioiteltu. Rintakehä: Syvä,
mutta ei leveä. Kylkiluut ovat yläosastaan kaarevat. Edestä kat- sottuna eturinta ei ole kovin
leveä, eikä myöskään ahdas.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva alkaa rintakehän alaosasta ja kohoaa loivasti vatsaa kohti tasaisesti
kaartuen. Vatsa on kohtalaisen kehittynyt, mutta ei riippuva eikä vinttikoiramainen.

HÄNTÄ: Hyvin kiinnittynyt, keskipitkä ja tyvestään paksu; ulottuu vähintään kintereisiin, mieluiten
alemmaksi. Levossa häntä riippuu hännänpää kintereen korkeudella hieman taaksepäin kaartuneena.
Koiran liikkuessa hännänpää kaartuu voimakkaammin ja häntä kohoaa ylittämättä kuitenkaan
vaakatasoa. Häntä ei saa koskaan kiertyä J-koukuksi eikä kaartua sivulle.

RAAJAT;

ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat vahvaluiset olematta raskaat; lihakset ovat kuivat ja voimakkaat.
Eturaajat ovat joka suunnasta katsottuna kohtisuorassa maahan nähden ja edestä katsottuna täysin
yhdensuuntaiset.
Lavat: Lapaluut ovat pitkät ja viistot, hyvin kiinnittyneet ja muodostavat olkavar- ren kanssa riittävän
kulman, ihannekulmaus on 110 - 115°.
Olkavarret: Pitkät ja riittävän viistot.
Kyynärpäät: Rungonmyötäiset, eivät ulkonevat eivätkä ahdasasentoiset. Kyynärvarret: Pitkät ja
suorat.
Ranteet: Hyvin kiinteät ja kuivat.
Välikämmenet: Vahvat ja lyhyet, mahdollisimman kohtisuorassa maahan nähden tai vain hieman
eteenpäin viistot.
Etukäpälät: Pyöreät ns. kissankäpälät. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat
paksut ja joustavat, kynnet tummat ja vahvat.

TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat voimakkaat olematta raskaat. Sivusta katsottuna ne ovat
kohtisuorassa maahan nähden, takaa katsottuna täysin yhdensuuntaiset.
Reidet: Keskipitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.
Polvet: Suunnilleen samalla pystysuoralla linjalla kuin lonkkanivel. Polvikulma on normaali.
Sääret: Keskipitkät, leveät ja lihaksikkaat.
Kintereet: Matalat, leveät ja lihaksikkaat, kohtuullisesti kulmautuneet. Välijalat: Kiinteät ja
lyhyet. Kannukset eivät ole toivotut.
Takakäpälät: Voivat olla hieman soikeat. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat
paksut ja joustavat, kynnet tummat ja vahvat.

LIIKKEET: Eloisat ja vapaat kaikissa käyntilajeissa. Belgianpaimenkoira on hyvä laukkaaja, mutta
sen tavanomaiset askellajit ovat käynti tai erityisesti ravi. Raajat liikkuvat rungon keskilinjan
suuntaisesti, hyvin nopeassa vauhdissa käpälät lähes- tyvät keskilinjaa. Ravissa askeleet ovat
keskipitkät, liike on tasaista ja vaivatonta, takaraajojen työntö on hyvä ja selkälinja pysyy
kiinteänä, etuaskel ei ole liian kor- kea. Belgianpaimenkoira on jatkuvasti liikkeessä ja vaikuttaa
väsymättömältä, käynti on nopeaa, joustavaa ja eloisaa. Se pystyy täydessä vauhdissa tekemään
äkillisen suunnanmuutoksen. Vilkkaan temperamenttinsa sekä vartiointi- ja suoje- luhalunsa vuoksi
koira pyrkii liikkumaan ympyrää.

NAHKA: Joustava, mutta silti kauttaaltaan rungonmyötäinen. Huulten ja silmä- luomien reunat ovat
voimakkaasti pigmentoituneet.

KARVAPEITE JA MUUNNOKSET Rodun neljä muunnosta groenendael, ter- vueren, malinois ja laekenois
erotetaan toisistaan karvan pituuden, kasvusuunnan, laadun ja värin perusteella. Muunnokset
arvostellaan näyttelyissä erikseen ja kulle- kin voidaan myöntää sertifikaatti ja CACIB.
KARVA: Kaikilla muunnoksilla peitinkarvan tulee aina olla tiheää, tiivistä ja hyvälaatuista.
Peitinkarva ja villava aluskarva muodostavat yhdessä erinomaisen suojan.
MUUNNOKSET
A. PITKÄKARVAISET MUUNNOKSET: GROENENDAEL JA TERVUEREN
Karva on lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosassa lukuun ottamat- ta eturaajojen
takaosaa, jossa kyynärpään ja ranteen välissä on pitkää karvaa eli hapsuja. Muualla karva on pitkää
ja sileää. Karva on pitempää ja runsaampaa kau- lan ympärillä ja eturinnassa, joissa se muodostaa
kauluksen ja röyhelön. Tiheä karva suojaa korva-aukkoa; korvien alaosaa ympäröivät karvat ovat
koholla ja reunustavat päätä. Reisien takaosaa reunustaa hyvin pitkä ja runsas karva, joka
muodostaa nk. housut. Hännässä on pitkä ja tuuhea karva, joka muodostaa puuhkan.
B. LYHYTKARVAINEN MUUNNOS: MALINOIS
Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosassa. Se on lyhyttä muualla
rungossa, pitempää hännässä ja kaulan ympärillä, jossa se muodostaa korvien alta kaulan alaosaan
ulottuvan kauluksen. Lisäksi reisien takaosassa on pitempää karvaa. Hännän karvoitus on
tähkämäistä, mutta ei muodosta puuhkaa.
C. KARKEAKARVAINEN MUUNNOS: LAEKENOIS
Tälle muunnokselle on erityisen tyypillistä karkea ja kuiva karva, joka on lisäksi rahisevaa ja
pörröistä. Rungon karvapeite on kauttaaltaan noin kuuden senttimetrin mittaista; kuononselässä,
otsassa ja raajoissa se on lyhyempää. Karva ei saa olla silmien ympärillä ja kuonossa niin pitkää,
että se peittää pään muodon. Kuonon on silti ehdottomasti oltava pitempikarvainen. Häntä ei saa
olla puuhkamainen.

VÄRI
Maski: Tervuerenilla ja malinois’lla tulee olla erittäin selvästi erottuva maski, joka peittää
yhtenäisenä mustana vyöhykkeenä ylä- ja alahuulet, suupielet ja silmäluo- met. Sen tulee
ehdottomasti ulottua mustana vähintään seuraavaan kuuteen koh- taan: kumpaankin korvaan,
yläluomiin, ylä- ja alahuuleen.
Hiilikko (charbonné): Tervuerenilla ja malinois’lla esiintyy hiilikkoväri, jolloin karvojen kärki
on musta ja perusväritys niin ollen tummempi. Tätä mustaa väriä on kauttaaltaan ”poltetuissa”
karvankärjissä. Se ei saa missään tapauksessa muodostaa suuria laikkuja eikä selviä juovia.
Laekenois’lla hiilikkoväritys ei erotu yhtä sel- västi.
Kaikilla muunnoksilla sallitaan hieman valkoista eturinnassa ja varpaissa.
Groenendael: Ainoastaan yksivärinen musta.
Tervueren: Ainoastaan punaruskea- ja harmaahiilikko, kummassakin värissä on musta maski.
Punaruskeaa hiilikkoväriä pidetään kuitenkin toivotuimpana. Puna- ruskean värin tulee olla lämmin,
se ei saa olla vaalea eikä haalistunut. Koiraa, joka ei ole väriltään punaruskeahiilikko tai jonka
väri ei ole riittävän voimakas, ei voida pitää valioyksilönä.
Malinois: Ainoastaan punaruskeahiilikko, musta maski.
Laekenois: Ainoastaan punaruskea, jossa on hieman hiilikkoväriä pääasiassa kuo- nossa ja hännässä.

KOKO
Säkäkorkeus: Keskimääräinen ihannekorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittuja ovat 2
cm:n poikkeama alle ja 4 cm:n poikkeama yli ihannekoon.
Paino: Urokset noin 25 - 30 kg ja nartut noin 20 - 25 kg.
Mitat: Normaalimitat säkäkorkeudeltaan 62 cm:n kokoiselle urokselle:
- rungon pituus (olkanivelestä istuinkyhmyyn) 62 cm
- pään pituus 25 cm
- kuonon pituus 12,5 - 13 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen
vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvin- vointiin.
• Yleisvaikutelma: Karkeus, puutteellinen jalous; liiallinen keveys tai liiallinen hentous;
säkäkorkeutta pitempi runko, suorakaiteen muoto.
• Pää: Raskas, liian voimakas, riittämättömästi meislautunut tai ei tarpeeksi kuiva, eri
suuntaiset pään linjat; liian pyöreä otsa; liian korostunut tai liian loiva otsapenger; liian lyhyt
tai terävä kuono, kyömy kuononselkä; liian ulkonevat kulma- tai poskikaaret.
• Kirsu, huulet ja silmäluomet: Puutteellinen pigmentti.
• Hampaat: Epäsäännöllisessä rivissä olevat etuhampaat. Vakava virhe: Yhden etuhampaan, yhden P3-
tai P2-hampaan tai kolmen P1-hampaan puuttuminen.
• Silmät: Vaaleat tai pyöreät.
• Korvat: Suuret, pitkät, tyvestään liian leveät, alas kiinnittyneet; erisuuntiin osoittavat tai
toisiaan lähenevät korvankärjet.
• Kaula: Hento; lyhyt tai lapojen väliin painunut.
• Runko: Liian pitkä; liian leveä (tasapaksu) rintakehä.
• Säkä: Heikosti erottuva, matala.
• Ylälinja: Pitkä, heikko, notko tai köyry selkä ja/tai lanne.
• Lantio: Liian viisto; takakorkeus.
• Alalinja: Liikaa tai liian vähän laskeutunut; liian suuri vatsa.
• Häntä: Liian alaskiinnittynyt, liian korkea-asentoinen, J-koukuksi kiertynyt tai
vinoasentoinen.
• Raajat: Liian kevyt tai liian raskas luusto; riittämättömän pystyt sivulta katsot- tuna (esim.
liian viistot välikämmenet tai heikot ranteet), edestä katsottuna (esim. sisä- tai ulkokierteiset
käpälät, ulkonevat kyynärpäät jne.) tai takaa kat- sottuna (esim. ahdasasentoiset tai liian kaukana
toisistaan olevat takaraajat, län- kisäärisyys, pihtikinttuisuus, ulkokierteiset kintereet jne.),
liioitellut tai liian niukat kulmaukset.
• Käpälät: Hajavarpaisuus.
• Liikkeet: Ahtaat; liian lyhyt askel, liian vähän takatyöntöä, huono voimansiirto selässä, korkeat
askeleet.
• Karva: Kaikilla neljällä muunnoksella riittämätön aluskarva.
• Groenendael ja tervueren: Villava, kihara, laineikas tai liian lyhyt karva.
• Malinois: Puolipitkä karva lyhyen karvan alueella, karkeita karvoja lyhyen karvan seassa, sileä
tai laineikas karva.
• Laekenois: Liian pitkä, silkkinen, laineikas, kikkara tai lyhyt karva; hienolaa- tuiset
karvatöyhdöt karkean karvan joukossa; liian pitkät karvat silmien ympä- rillä ja pään alaosassa;
puuhkamainen häntä.
• Väri: Kaikilla neljällä muunnoksella valkoinen rintamus tai valkoista muualla käpälissä kuin
varpaissa.
• Groenendael: Punertavat vivahteet peitinkarvassa, harmaat housut.
• Tervueren: Harmaa väri.
• Tervueren ja malinois: Juovikkuus, riittämättömän lämpimät värisävyt; riit- tämättömästi tai
liikaa hiilikkoväriä, hiilikkovärin muodostamat laikut, riittämä- tön maski.
• Tervueren, malinois ja laekenois: Liian vaalea punaruskean sävy; haalistunut pohjaväri on vakava
virhe.
• Luonne: Itseluottamuksen puute tai voimakas hermostuneisuus.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• Vihaisuus tai liiallinen arkuus
• Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen.
• Yleisvaikutelma: Puuttuva rotutyyppi.
• Hampaat: Yläpurenta; alapurenta, vaikka etuhammasrivien kontakti säilyi- sikin (käännetty
leikkaava purenta); ristipurenta; yhden kulmahampaan, yh- den yläleuan P4-hampaan tai yhden
alaleuan M1-hampaan puuttuminen, yhden poskihampaan (M1 tai M2, M3:a ei oteta huomioon) tai
P3-hampaan ja minkä tahansa muun hampaan tai yhteensä kolmen (lukuun ottamatta P1- hampaita) tai useamman hampaan puuttuminen.
• Kirsu, huulet ja silmäluomet: Voimakas pigmentinpuute.
• Korvat: Riippuvat tai keinotekoisesti pystyt.
• Häntä: Puuttuva tai lyhyt (synnynnäinen tai typistetty); liian korkea- asentoinen ja renkaaksi
kiertynyt tai rullautunut häntä.
• Karva: Aluskarvan puuttuminen.
• Väri: Kaikki muut kuin muunnoksen kohdalla kuvatut värit; liian suuret valkoiset merkit
eturinnassa, varsinkin jos ne nousevat kaulaan asti; väli- kämmenen tai välijalan puolivälin yli
ulottuva, sukan muodostava valkoinen väri käpälissä; valkoiset läiskät muualla kuin eturinnassa tai
varpaissa; mas- kin puuttuminen ja muuta karvapeitettä vaaleampi väri kuonossa ter- vuerenilla ja
malinois’lla.
• Koko: Annetun säkäkorkeuden ylitys tai alitus.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutu- neina
kivespusseihin.
Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan
rodunomaisia koiria.

YLÖS